Skip to main content
    OwnJournal
    Takaisin blogiin
    How journaling shapes your identity: an overhead photograph of a quiet walnut desk in warm amber morning light. A stack of six fanned cream journal pages lies in the centre, each page handwritten in the same calm dark ink and dated in sequence — May 12 through May 17 — with bullet-style entries on each ("felt off about the meeting", "still thinking about it", "clearer today", "good walk this morning", "the more I stay steady, the less I get pulled into things that don't matter", "showing up for the work is how I build trust in myself"). Crossed-out words and small arrows crowd the margins of the earlier pages; the entries lengthen and steady as the dates progress. To the right of the stack, the same handwriting continues off the edge of the pages onto the wood of the desk and composes, in mid-air just above the surface, the soft profile of a human face turned to the right. The face is not drawn — it is made entirely of writing: small dated sentences forming the cheekbone, longer reflective passages forming the jaw and neck, a single bold paragraph along the line of the forehead. The silhouette is half-transparent so the desk grain is faintly visible through it. The picture says that the self is not chosen in one decision; it is composed, slowly, out of the entries you have already written about yourself.
    OwnJournal Team6 min lukuaika

    Voiko päiväkirja vaikuttaa identiteettiisi? Mitä tutkimus kertoo

    identitynarrative-identityself-discoveryself-awarenessresearch
    Sisällysluettelo

    Päiväkirja säilyttää tapahtumia, perusteluja ja mahdollisia käännekohtia sellaisina kuin ne kirjoitushetkellä näyttäytyivät. Kun tekstiin palaa myöhemmin, siitä voi huomata, miten omaa minuutta on kuvannut eri aikoina. Tutkimus ei kuitenkaan ole osoittanut, että päiväkirjan kirjoittaminen selkeyttäisi identiteettiä muita pohdinnan tapoja paremmin tai muuttaisi identiteettiä itsessään.

    Vahvin tietopohja tulee narratiivisen identiteetin tutkimuksesta, ei päiväkirjakokeista. Dan McAdams Northwestern-yliopistosta ja muut tutkijat tarkastelevat, miten ihmiset rakentavat ja muokkaavat elämäntarinaansa. Päiväkirja saattaa tehdä osan tästä työstä näkyväksi, mutta alla esitellyt tutkimukset eivät testanneet tavallista päiväkirjan kirjoittamista.

    Identiteetti on kertomus, ei tosiasioiden luettelo

    Identiteetti on helppo kuvitella pysyväksi ytimeksi, joka täytyy vain löytää. Narratiivinen tutkimus antaa toisenlaisen kuvan: sisäinen kertomus muuttuu, kun kokemuksia yhdistetään, tapahtumia valikoidaan ja joillekin hetkille annetaan käännekohdan merkitys.

    Dan McAdams ja Kate McLean kokosivat alan tutkimusta vuonna 2013 julkaistussa Current Directions in Psychological Science -lehden katsauksessa. Narratiivisella identiteetillä tarkoitetaan sisäistettyä ja muuttuvaa kertomusta minuudesta, joka voi tuoda elämään yhtenäisyyttä ja tarkoitusta. Se ei ole tapahtumien tallenne vaan niistä vähitellen muodostuva tulkinta.

    Samankaltaisista kokemuksista voi rakentaa hyvin erilaisia kertomuksia. Yksi kuvaa kaksikymppisiään hukkaan heitettyinä vuosina, toinen aikana, jolloin selvisi, mikä ei sopinut hänelle. Narratiiviset teemat ovat yhteydessä hyvinvointiin ja kehitykseen, mutta yhteys ei osoita, että tietty tarina aiheuttaisi lopputuloksen tai määräisi myöhemmät valinnat.

    Artikkelimme päiväkirjan kirjoittamisesta ja itsetuntemuksesta käsittelee läheistä ajatusta. Kirjoitettu teksti voi tarjota aineistoa tarkasteltavaksi, mutta siitä ei seuraa todistettua identiteetin muutoksen mekanismia.

    Mitä kirjoittamisesta ja minäkäsityksestä tiedetään?

    Kaksi tutkimussuuntaa antaa aiheelle taustaa. Toinen kuvaa yhtenäisen elämäntarinan kehitystä ja toinen mittaa minäkäsityksen selkeyttä. Kumpikaan ei vertaillut päiväkirjaa keskusteluun tai muihin pohdinnan muotoihin.

    Tilmann Habermas ja Susan Bluck kuvasivat yhtenäisen elämäntarinan rakentumista vuonna 2000 julkaistussa Psychological Bulletin -lehden katsauksessa. Kyky kehittyy nuoruudessa, ja siihen kuuluu omaelämäkerrallinen päättely: yksittäisten muistojen liittäminen laajempiin käsityksiin omasta itsestä. Harkittu päiväkirjamerkintä voi tarjota tilaa tällaiselle päättelylle, mutta katsaus ei tutkinut päiväkirjoja eikä osoittanut kirjoittamisen olevan keskustelua tehokkaampaa.

    Jennifer Campbell kollegoineen esitteli minäkäsityksen selkeyden käsitteen vuonna 1996 julkaistussa Journal of Personality and Social Psychology -lehden artikkelissa. Käsite kuvaa sitä, kuinka selvästi määriteltyjä, keskenään johdonmukaisia ja ajallisesti vakaita ihmisen käsitykset itsestään ovat. Mittarin tulokset olivat yhteydessä muun muassa itsetuntoon ja neuroottisuuteen.

    Selkeys ei tarkoita, että minäkäsitys olisi oikea. Kirjoittaminen voi tuoda omia oletuksia näkyviin, mutta Campbellin tutkimus mittasi selkeyttä; se ei testannut, lisääkö päiväkirjan pitäminen sitä.

    Identiteettiä ei löydetä kuin kadonnutta avainta. Se kootaan luonnoksen tavoin: jokainen versio kertoo, miten elämä sillä hetkellä ymmärrettiin, ei lopullista totuutta minuudesta.

    Mitä toimijuutta koskeva tutkimus osoitti?

    Usein siteeratussa tutkimuksessa henkilökohtaisten kertomusten muutokset edelsivät mielenterveyden myöhempiä muutoksia. Tutkimusympäristö on olennainen: kyse oli pienestä psykoterapiatutkimuksesta, ei arkisen päiväkirjan kokeesta.

    Jonathan Adler seurasi vuonna 2012 julkaistussa pitkittäistutkimuksessa 47:ää aikuista 12 psykoterapiakäynnin ajan. Osallistujat kirjoittivat viikoittain kertomuksen kokemastaan. Tutkijat koodasivat teksteistä kaksi teemaa: toimijuuden, eli kokemuksen itsestä oman elämän kirjoittajana ja päähenkilönä, sekä johdonmukaisuuden, eli sen, miten tapahtumat muodostivat mielekkään jatkumon.

    Toimijuuden lisääntyminen yhden viikon kertomuksessa yleensä edelsi parempaa mielenterveyttä seuraavalla viikolla. Aikajärjestys on kiinnostava, mutta ei osoita syy-yhteyttä. Terapia, elämäntapahtumat ja oireet ovat voineet vaikuttaa sekä kertomuksiin että tuloksiin. Tutkimus ei siis osoita, että päiväkirjan sanavalintojen muuttaminen saisi aikaan toipumista, eikä se käsitellyt tavallista päiväkirjan kirjoittamista.

    Halutessaan merkintää voi tarkastella kysymällä, kuvaako se vain sitä, mitä tapahtui, vai myös jotakin tilanteessa tehtyä valintaa. Kysymys voi tuoda huomaamatta jääneen toimintavaran näkyviin. Se ei ole validoitu identiteettiharjoitus, eikä sitä pidä käyttää syyllisyyden lisäämiseen asioista, joihin ei voinut vaikuttaa.

    Narratiivinen eheys on mahdollinen selitys

    Kertomuksen muotoilemisen on ehdotettu yhdistävän kirjoittamisen jatkuvuuden kokemukseen. Kyse ei kuitenkaan ole vahvistetusta mekanismista, joka automaattisesti selittäisi eri tutkimusten tulokset.

    James Pennebaker esitti narratiivisen muotoutumisen yhdeksi mahdolliseksi selitykseksi joillekin ekspressiivisen kirjoittamisen havainnoille vuonna 1999 julkaistussa artikkelissa ”Forming a Story”. Vaikeaa kokemusta voi olla helpompi jäsentää, kun sille hahmottuu järjestys, mahdollisia syitä ja yhteys laajempaan elämäntarinaan. Artikkeli esitti teorian; se ei osoittanut narratiivisen eheyden olevan vaikuttava tekijä.

    Kysymykset siitä, mitä tapahtui ensin, mitä seurasi ja mikä muuttui, voivat auttaa jäsentämään kertomusta. Narratiivinen eheys ja Campbellin minäkäsityksen selkeyden mittari ovat kuitenkin läheisiä käsitteitä, eivät sama asia.

    Artikkelimme päiväkirjasta ja ajan kokemuksesta erottaa vastaavasti tapahtumarajoja koskevan laboratoriotutkimuksen testaamattomasta väitteestä, jonka mukaan useampi kirjattu jakso saisi vuoden tuntumaan pidemmältä.

    Pohdinta ei vaadi ankarinta mahdollista versiota

    Merkintä voi jättää asiayhteyttä pois, silotella motiiveja tai rakentaa kirjoittajasta suotuisan kuvan. Ankara kertomus ei kuitenkaan ole automaattisesti rehellisempi. Tutkimus ei edellytä epäedullisten yksityiskohtien kirjaamista, jotta pohdinta tai muutos olisi mahdollista.

    Artikkelissa virheistä oppimisesta päiväkirjan avulla selitämme, miksi konkreettiset yksityiskohdat voivat olla hyödyllisiä myöhemmässä arvioinnissa. Mikään tässä käsitelty tutkimus ei osoita epämieluisan tunnustuksen olevan välttämätön.

    Uudelleen lukiessa kannattaa huomata sekä puuttuva että sivulle päätynyt. Siloteltu kertomus voi olla rehellinen ja itsekriittinen kertomus vääristynyt. Tavoitteena ei ole läpäistä tieteellistä aitoustestiä vaan tutkia, miten oma tulkinta on muuttunut.

    Vapaaehtoisia kysymyksiä elämäntarinan tutkimiseen

    Tutkimus ei määrää yhtä päiväkirjamenetelmää. Seuraavat ehdotukset ovat narratiivisen identiteetin käsitteistä muokattuja kirjoitusideoita, eivät validoituja menetelmiä.

    Anna luvulle työnimi. Elämäntarinahaastatteluissa elämä jaetaan toisinaan lukuihin. Tämänhetkiselle luvulle voi antaa nimen ja selittää sen muutamalla lauseella. Kuuden sanan raja on toimituksellinen keino, ei tutkimukseen perustuva vaatimus.

    Tutki mahdollista käännekohtaa. Kun jokin tapahtuma tuntuu tärkeältä, voi kirjoittaa siitä, mikä muuttui ja miksi sillä on merkitystä nyt. Habermas ja Bluck kuvasivat omaelämäkerrallista päättelyä; he eivät osoittaneet, että samalla viikolla kirjoittaminen loisi myöhemmän käännekohdan.

    Erota valinnat hallinnan puutteesta. Vaikean tilanteen jälkeen voi kysyä: ”Mitä valitsin tapahtuneen puitteissa, ja mikä oli vaikutusvaltani ulkopuolella?” Kysymys on saanut innoituksensa Adlerin toimijuuden käsitteestä, mutta sitä ei ole testattu terapeuttisena tekniikkana. Molemmat puolet tarvitaan, jotta vastuuta ei aseteta väärään paikkaan.

    Palaa teksteihin vain, jos se tuntuu hyödylliseltä ja turvalliselta. Joistakin vanhoista merkinnöistä voi etsiä teemoja, muutoksia ja ristiriitoja. Tutkimukseen perustuvaa puolen vuoden lukuväliä ei ole, eikä kaikkea tarvitse lukea kerralla. Artikkelimme päiväkirjasta ja muistista selittää, miksi uudelleen lukeminen ei vastaa aktiivisen mieleen palauttamisen harjoittelua.

    Päiväkirja säilyttää eri versioita siitä, miten itseä on eri hetkinä ymmärtänyt. Niitä voi verrata tekemättä yhdestäkään sivusta lopullista totuutta.

    Vakiintunutta aikataulua ei ole

    Tutkimus ei ole määrittänyt, kuinka kauan päiväkirjan mahdollinen vaikutus identiteettiin veisi. Kuvion voi huomata ensimmäisellä lukukerralla, paljon myöhemmin tai ei lainkaan. Sivu sisältää vain sen, mitä kirjoittaja halusi ja pystyi silloin kirjaamaan. Toistuvat sanat ovat pohdinnan aineistoa, eivät objektiivinen todiste siitä, kuka ihminen on.

    Myöhemmällä lukijalla on tietoa, jota alkuperäisellä kirjoittajalla ei ollut. Päiväkirja on siksi arvokas kuvaus aiemmasta näkökulmasta, ei puolueeton tapahtumatallenne. Jos nykyinen tulkinta eroaa vanhasta, ero voi kertoa muuttuneista arvoista, ihmissuhteista tai kielestä.

    Jos päiväkirjan itsekritiikki vaikuttaa selvästi uneen, mielialaan tai ihmissuhteisiin, asiasta kannattaa puhua lääkärin tai terapeutin kanssa. Jos arvelet voivasi toimia itsemurha- tai itsensä vahingoittamisen ajatusten mukaisesti tai joku on välittömässä vaarassa, ota heti yhteys paikalliseen hätänumeroon. Find A Helpline kokoaa varmennettuja kriisipalveluja yli 175 maasta.

    Jos haluat kokeilla yhtä kysymystä, anna tämänhetkiselle elämäsi luvulle työnimi ja lisää lause siitä, mikä on muuttumassa. Version ei tarvitse olla oikea; myöhempi lukukerta saa olla eri mieltä.

    Usein kysytyt kysymykset

    Voiko päiväkirja todella muuttaa sitä, kuka olen?
    Päiväkirja voi vaikuttaa siihen, miten kokemuksia kuvaa, koska se säilyttää myöhemmin tarkasteltavan tekstin. Narratiivisen identiteetin tutkimus selittää elämäntarinoiden rakentumista ja muuttumista, mutta se ei ole osoittanut päiväkirjan muuttavan identiteettiä tai selkeyttävän sitä muita pohdinnan muotoja enemmän.
    Mitä narratiivinen identiteetti tarkoittaa yksinkertaisesti?
    Se on sisäinen ja muuttuva kertomus omasta elämästä: mitkä kohtaukset näyttäytyvät käännekohtina, kenelle tai mille annetaan syyn rooli ja millaiseksi päähenkilö on kehittymässä. Kertomus voi luoda yhtenäisyyttä ja suuntaa, mutta se on tulkinta tapahtumista, ei tapahtumat itse.
    Miten itseä tutkiva kirjoittaminen eroaa stressistä kirjoittamisesta?
    Niillä on eri tavoitteet, mutta kumpikaan kuvaus ei tarkoita validoitua menetelmää. Stressin yhteydessä voi tutkia kokemusta tai suunnitella asiaa, johon voi vaikuttaa. Itseä tutkivassa tekstissä voi vertailla omien tulkintojen muuttumista. Habermas ja Bluck kuvasivat omaelämäkerrallista päättelyä, mutta eivät testanneet päiväkirjoja tai määränneet lukuväliä.
    Onko haittaa, jos merkintäni antavat minusta suotuisan kuvan?
    Tarkkuus ja myötätunto itseä kohtaan voivat toteutua yhtä aikaa. Konkreettisista yksityiskohdista voi olla apua myöhemmin, mutta epäedullista sisältöä ei ole osoitettu välttämättömäksi identiteetin kehitykselle. Puutteita ja tulkinnan muutoksia voi tarkastella pitämättä merkintää objektiivisena totuutena.
    Kuinka kauan kestää, ennen kuin päiväkirja vaikuttaa identiteettiin?
    Vakiintunutta aikataulua ei ole. Adlerin tutkimuksessa seurattiin 47:ää psykoterapiaan osallistunutta aikuista 12 käynnin ajan ja havaittiin, että suurempi toimijuus yleensä edelsi mielenterveyden kohenemista. Tavallista päiväkirjaa ei testattu, eikä tutkimus osoittanut kolmen tai kuuden kuukauden kirjoittamisen muuttavan identiteettiä.